Peruskoulussahan useat lapset ja nuoret harrastavat melko aktiivisestikin jotain. Urheilu ei vielä monissakaan lajeissa ole niin kilpailullista, että koulun hoitaminen kunnialla olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa. Toki yläasteella itsekin treenasin parhaimmillaan 6-7 kertaa viikossa ja pelit päälle, mutta ei tuo määrä vielä häirinnyt koulunkäyntiä ja ulos päästiin jopa hyvilläkin papereilla. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin otettu ensimmäiset askeleet opiskelun ja treenaamisen yhdistämisessä ja oli hyvä huomata, ettei niiden yhdistämiseen taikatemppuja tarvittu.
Lukiossahan opiskelu muuttuu hieman enemmän itsenäiseksi ja työmäärä kasvaa, varsinkin ensimmäisen vuoden jälkeen. Lukiossa myös osalla omistakin tutuista jäi urheiluharrastus taakse ja siirryttiin enemmän "höntsäämään". Itselläni edelleen kilpaharrastaminen jatkui ja, kun ikää tuli niin treenimäärät alkoivat kasvaa ja harrastaminen vaatia enemmän aikaa. Välillä väsytti lähteä hallille pitkän koulupäivän jälkeen, varsinkin kun osa kavereista meni koulun jälkeen kotiin, eikä heillä samanlaista aikataulutusta ollut. Treenien jälkeen palailtiin sitten iltahämärässä kotiin ja kouluhommat odottivat pinossa. Tässä kohtaa aloin huomata kuinka paljon hyvin tehdystä työstä yläasteella oli hyötyä. Osasin jo asioiden alkeita hyvin, eikä niiden opiskeluun tarvinut käyttää aikaa, joten pystyin keskittymään sen uuden opetteluun. Se kevensi jo taakkaa huomattavasti ja vaikka treenin jälkeen kroppa oli rikki ja väsynyt, niin mieli oli virkeä ja jaksoi opiskella täysin eri tavalla. Loppujen lopuksi lukiostakin lähdettiin hyvät paperit kourassa eteenpäin.
Kävin muutama päivä sitten keskustelun erään toisen urheilijan kanssa. Molemmat meistä olivat koko elämänsä eläneet urheillen ja koulu on hoidettu siinä samalla. Tulin siinä todenneeksi, että ilman lähes päivittäistä treenaamista ei opiskelustanikaan tulisi mitään. Minulle tällä hetkellä urheilu ottaa ison loven opiskelijabudjettiin ja välillä tulee mietittyä, mihin senkin rahan voisi laittaa. Totta puhuen kuitenkaan sen rahan muualle sijoittaminen todennäköisesti heikentäisi myös opiskeluani. Olisihan se kiva välillä vaan saada keskittyä koulunkäyntiin ilman "häiriötekijöitä", mutta elettyään lähes koko elämänsä päiväaikataululla koulu - treenit - oma opiskelu, treenin jääminen pois tuosta yhtälöstä olisi todella sekoittava juttu. AMK:kin on lähtenyt erinomaisesti käyntiin, joten en myöskään näe mitään syytä muuttaa näitä tapoja, vaikka treenaaminen aiheuttaa hieman tarkempaa aiaktaulutusta ja suunnittelua opiskeluun.
Loppujen lopuksi kaikki on mielestäni kiinni korvien välistä. Kysymys on siitä kuinka tiukille osaat itsesi pistää ja onko sulla selkärankaa ottaa aikaa opiskeluun esimerkiksi opiskelijariennoista, eikä treenaamisesta. Jos itsekuria on riittävästi, ei opiskelun ja urheilun yhdistäminen ole vaikeaa. Loppujen lopuksi urheilu on se mitä rakastat ja se vaatii uhrauksia usein muusta vapaa-ajasta. Sillä hetkellä, kun muut pitävät hauskaa bileissä ja itse olet rikkipoikkiväsynyt treenistä, tulee herkästi mietittyä "miksi v*****a mä olen täällä hikoilemassa ku voisin olla tuolla". Kuitenkin viimeistään seuraavana aamuna tajuaa kuinka hyvää se treeni on tehnyt ja että valitsemasi polku on oikea. Tässä kohtaa on todettava, etten koskaan halua arvostella muiden valintoja tai tekemisiä, enkä sitä nytkään tee, vaan kerron miksi itse olen tämän valinnan tehnyt. Kerran täällä vaan eletään ja jokaisen tulee elää elämänsä, niin kuin itse haluaa.
Pitkään olen itsekin tiennyt, etten urheilulla (ainakaan pelaamalla) pysty elantoani ansaitsemaan, tästä johtuen koulun hoitaminen hyvin arvosanoin on minulle tärkeää ja opinnot ovat pääfokus tälläkin hetkellä. Urheilu toimii minulle opiskelukeinona, joka virkistää mielen ja pitää pirteänä. Ilman urheilua, olisi opiskelu mulle todella vaikeaa, voidaan siis kai todeta, että olen student athlete ja siitä olen erittäin ylpeä.
"They are student atheletes, student comes first."- Samuel L. Jackson in Coach Carter