Osastohelvetti
Ennen pääsiäistä käytiin ehkä tän tähän astisen hoitojakson kovimmassa low pointissa. Olin jo useamman päivän tuskaillu siinä mahakivuissa ja nukkunu erittäin huonosti, vitutuskäyrä oli hyvinkin kovassa nousussa. Lopulta sitten petti henkinenki puoli ja tultiin porukoiden kanssa siihen tulokseen, että nyt on aika mennä kotiin pois tästä arkiympäristöstä. Noh... koska kyse on meikäläisestä niin homma ei menny niinku Strömsössä. Pääsiäisviikolla maanantai-tiistai välisenä yönä jouduin päivystykseen, tiistaina piti alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä kotiin Kouvolaan.
Päivystyksessä sitten pyörittiin useampi tunti ja lopulta käsky kävi osastolle 31. Äiti oli jo reissannut Jyväskylään hoitamaan pojan kotiin mutta sitten tuli tuomio, ettei tiistaina liikuta mihinkään. Syy vatsakipuihin oli melko selkeä, mahassa oli useamman päivän ruuat, jotka eivät sieltä halunneet poistua, joten ennen kuin ne sieltä ulos saataisiin ei myöskään mies liikkuisi mihinkään. Siinä kohtaa ensimmäisen kerran mietin mielessäni tosissani, että "miks helvettissä just mä ja miks kaikkea tämmöstä pitää vielä laittaa oheistuotteeks."
Pientä posia lopulta toi tieto siitä, että hoidot on ainakin tehonnut ja suurimmat "pesäkkeet" olivat jo pienentyneet puoleen alkuperäisestä koosta. Se tieto antoi hieman voimia jaksaa kaikenlaisia kenttämestarin erikoisia, joita hoidot ovat onnistuneet tuottamaan. Lopulta myöskin kahden päivän taistelun jälkeen ja monenlaisten keinojen kokeilun summana saatiin kaikki tavara myös mahasta ulos ja torstaina tuli pelastava toteamus "saat lähteä kotiin." Siitä sitten suunnattiin pääsiäisen viettoon Kouvolaan.
Pääsiäinen
Pääsiäisenä ei osastolta vapautettu sielu osannut tietenkään rauhoittua paikalleen, vaan menoa riitti. Oltiin jo aikaisemmin ilmoittauduttu vanhan joukkueen kanssa Lahteen legendaariseen Easter Tournamentiin Lahteen. Perjantaina iltapäivästä startattiinkin sitten ekaa kertaa Lahteen ja ohjelmassa oli kaksi peliä, allekirjoittanut leikki valmentajaa kun pelilupaa tai edes kunnollista urheilulupaa ei ole tullut. Peleistä saldoksi kairattiin tappio ja voitto ja sen jälkeen palattiin Kouvolaan ottamaan leebeniä yöksi.
Lauantaina lähdettiin 8:30 tykittelemään taas Lahteen ja päivään mahtuikin sitten kolme peliä. Ensimmäisestä kairattiin voitto ja usko omaan tekemiseen alkoi vahvistua. Kuitenkin seuraavassa pelissä sitten rysähdettiin maan pinnalle ja otettiin kunnolla takkiin. Tästä seurasi kuuden tunnin tauko peleihin ja viimeinen peli alkoi vasta klo 20. Viimeisestäkin pelistä tuloksena oli tappio, joten sunnuntaina olisi ohjelmassa yksi peli ja sekin klo 9. Kuitekin sunnuntain tuleva vastustaja ilmoitti luovuttavansa ottelun ja säästyttiin melko turhan tuntuiselta Lahden keikalta.
Muuten pääsiäiseen mahtui hieman opiskelua, sukulointia ja ehti sitä onneksi ykkösäijät Läsäkoskelta, Susirajalta ja Mansesta nähä.
Time after that
Pääsiäisen jälkeen oli sitten aika palailla arkeen ja mikäs olis parempi tapa alottaa arki ku palata rikospaikalle eli mennä sairaalaan. Tällä kertaa ohjelmassa oli kolmas hoitokerta. Itelläni oli melkosen epävarma olo koko hommasta, kun päässä pyöri vaa ajatus siitä mitä oireita tällä kertaa ilmaantuu...
Nyt voi kuitenki sanoa että elämä hymyilee kunnolla pitkästä aikaa. Kolmannesta hoitokerrasta alkaa nyt olla tasan kaks viikkoa, eikä pieniä vatsanväänteitä lukuun ottamatta oo ollu mitään ongelmaa minkään kanssa. Tietysti ehkä hitusen väsyneempi on ollut, mutta sitä en varsinaiseks oireeks laske tässä. Vihdoinki on tuntunu siltä, että voi elää sitä "normaalia" elämää. Oon jopa jaksanu tehdä muutaman salireenin ja pari lajireeniäkin on pystynyt tekemään jollain tasolla mukana, se jos mikä on ollu itelle iso juttu! Nyt sitten itseasiassa huomenna tiistaina on ohjelmassa neljäs hoitokerta ja taas hitusen on mietityttänyt, että jatkuuko olo tämmösenä vai potkaseeko elämä ilmat karusti pihalle miehestä. Kuitenki niiku sanoin nii tieto siitä, että hoidot tehoaa antaa taas voimia jaksaa, vaikka niitä kenttämestarin erikoisia tuliskin.
Viime torstaina sain myös erittäin hyviä uutisia, kun sain tiedon hyväksynnästä Sports Business- erikoistumisopintoihin koulussa syksystä eteenpäin. Tää oli myös itelle iso ja kova juttu, koska nuo kyseiset opinnot oli ainoa syy hakea JAMKiin opiskelemaan ja nyt onnistuin saavuttamaan sen tavoitteen. Seuraava tavoite onkin sitten vetää ne opinnot kunnolla läpi ja sitä kautta löytää se unelmaduuni urheilun parista.
Kesä tulee, joten aletaahan nauttia!
-S