Oma valmistautumiseni alkaa rutiinien osalta jo peliä edeltävänä iltana, sillä olen tietyissä asioissa melko tarkka ja pedantti, joten mun on aivan pakko tarkistaa kaikki varusteet edellisenä iltana ja pakata pelikassi edeltävänä iltana. Toki se pitää tarkistaa useaan otteeseen vielä pelipäivänä, mutta se on jo edellisenä iltana laitettava valmiiksi, eikä tavaroita voi sinne vaan heittää vaan ne laitetaan aikalailla tietyssä järjestyksessä sinne.
Ruokailun suhteen mulla ei koskaan mitään järin maata mullistavia tapoja oo koskaan ollut. Ainoo asia oikeastaan liittyy aamupalaan eli pelipäivän aamuna syön joka kerta puuroa. Muut asiat aamupalan sisällössä vaihtelee mutta puuro on aina se mikä pitää olla. Varsinaisesti ei oo väliä mitä puuroa on tarjolla mutta kyllä se yleensä kaurapuuro hommiks menee. Aamusta myöskin yleensä virittelen jo musiikit soimaan, tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä sitä varsinaista "pregame" listaa kuunnella.
Riippuen pelin ajankohdasta jossain sopivassa vaiheessa on mun saatava pelipäivän kahvi. Kahvia juon kyllä yleensä arkisinkin kupin tai kaksi päivässä, mutta pelipäivän kahvi on ihan oma juttunsa. Se on hieman normaalia isompi kuppi ja sekaan isketään maito sekä 4-5 palaa sokeria, normaalisti en siis sokeria käytä, mutta tämä on jostain syystä iskostunut tuohon peliä edeltävän kupillisen sisältöön. Tuohon oikeastaan loppuvatkin rutiinit ennen pelipaikalle saapumista.
Pelipaikalla viimeistään isketään kuulokkeisiin se "pregame" soittolista, yleensä vieraspeleihin mentäessä tämä tehdään jo bussissa. Pukukopissa puran kassista aina kaikki varusteet ensin ulos ennen kuin vaihdan mitään päälleni. Varusteiden pukemiseen liittyen mulla on vain yksi tiukka rutiini ja se on kengät. Laitan aina ensin vasemman nappiksen jalkaan, kuitenkin ensimmäisenä solmin oikean eli kuljen kenkiä laittaessa vasemmalta oikealle ja takaisin vasemmalle.
Viimeisenä asiana ennen kopista poistumista on mun kuunneltava aina sama biisi, joka on This Girl Is On Fire Jessica Mearsin esittämänä. Biisi ei sinänsä oo mitenkää ehkä hirveästi hypeä ja fiilistä nostava kuin muut, mutta tää johtaa juurensa suoraan meidän äitiin. Kotona kun asuin ja valmistauduin peliin äiti eli siinä vahvasti mukana ja halusi kuunnella jossain vaiheessa aina kyseisen biisin, siitä tuli vähän niikun meidän yhteinen juttu ja haluun sitä muistoa ja tapaa vaalia edelleen. Kopista mun on aina tultava pois viimesenä tai ainakin viimesten joukossa.
Viimesenä just ennen peliä mun täytyy ottaa kentällä hetki, jolloin käyn polvistumassa ja kiitän mahollisuudesta pelata, pyydän suojelua pahoilta loukkaantumisilta ja muistan niitä ihmisiä, jotka ei enää ainakaan maan päällä nää mun pelaavan. Tohon viimeseen rutiiniin konkretisoituu myös hieman syvempi tarkotus, jonka selitän auki tähän loppuun.
Aikanaan kun alotin jenkkifutiksen pelaamisen olin paljon tekemisissä yhden Kouvolassa pelanneen vahvistuksen kanssa ja vielä myöhemmin hänen lähdettyä takasin Jenkkeihin oltiin yhteydessä. Kuitenki reilu vuosi sitten sain tietää tän kyseisen henkilön menehtyneen ja haluan myös omalla pelaamisen yhteydessä muistaa häntä omalla tavallani. Siihen liittyy myös mun pelinumeron valinta, sillä kyseinen henkilö pelasi Kouvolassa numerolla 1 ja sen takia aina nykyään toivoisin, että saan pelinumeron, jossa on mukana kyseinen numero. Tämän lisäksi mun nappiksia koristaa nykyään seuraava teksti.Siinä aikalailla meikäläisen rutiinit peleihin ja pelipäiviin liittyen. Nyt vielä muutama päivä ootellaan että noi päästään toteuttamaan pitkästä aikaa. Jos sulla ei oo 17.6. paremapaa tekemistä niin tuu ihmeessä Viitaniemen monttuun kattomaan jos et mua niin hyvää urheiluviihdettä ainakin!
Jaguaarit - Bouncers klo 16:30 @Viitaniemi.
- S